PRIORITEETTILISTA

Olen klassinen adhd. Ei käy kieltäminen. Löydän itseni piirrekuvauksen vahvuuksien listalta: Luova ideointikyky, ympäristön tarkka havainnointi, isojen kokonaisuuksien hahmottaminen, ongelman-ratkaisukyky, boxin ulkopuolinen ajattelu ja pyrkimys tehdä asia paremmin kuin koskaan ennen on tehty. Inspiroituminen ja asialle omistautuminen. Mutta huomaan itseni korostetun vahvasti omaavan myös ne negatiiviset ja elämää haittaavat puolet: Ideoita on liikaa, jotta niihin voisi tarttua tai niistä saisi loogista kokonaiskuvaa. Monesti lamaannun sen ideatulvan keskellä. Impulsiivisuuspäissäni harhaudun uuden kiinnostavan idean perään, kykenemättä viedä alkuperäistä tehtävää loppuun. Ja kun innostun, todella innostun. Tai jumitan vatvomaan liiaksi epäoleellisia yksityiskohtia. Yksin toimiessa tämä on haastavaa, sillä porukassa on aina se, joka ihastelee ideamäärääni ja osaakin jalostaa ne sitten rauhallisempana lopputuotteeksi.

Siksi olen päättänyt luoda itselleni prioriteettilistan. Vatvomistilanteissa voin tsekata, mikä listan ominaisuus on toista tärkeämpi ja päätös on helpompi tehdä tavoitellun lopputuloksen varmistamiseksi. Ja tietysti. Suunnittelunaikaisten valintojen tähtäävyys mahdollisimman hyvään ja ennalta määriteltyyn lopputuloksen saavuttamiseen tulisi olla itsestään selvää rakennusalalla.

Ensin on määriteltävä haluttu lopputulos. Uimahalli. Se on paikka, jossa ihmiset liikkuvat, nauttivat, viettävät aikaa. Sinne tullaan yksin, ystävän tai perheen kanssa taikka koko luokan voimin. Käyttäjäryhmät. Se on rakennus, jota siivotaan ja huolletaan. Se on rakennus, jonka hankinnan ja ylläpidon joku maksaa. Ja rahaahan ei ole koskaan liikaa. Näin suuren rakennuksen hankinta vaikuttaa vuosikymmeniksi kaupungin budjettiin juoksevina ylläpitokustannuksina. Ja suunnittelijalla on suorastaan velvollisuus pitää tämä seikka mielessä. Mutta ennen kaikkea se on rakennus, jossa ihmiset viettävät erilaisia hetkiä. 

Tykkään hömpöttää näistä hetkistä. Siitä on tullut itselleni jo tavaramerkki. Mutta näin koen elämän. Hetkien summana. Ja siirtyminä hetkistä toiseen. Intohimoni on, miten arkkitehtuurin keinoin hetkistä saa vielä parempia. Jos rakennus on suunniteltu hyvin, sitä ei edes huomaa. Elämä ja hetket vaan soljuu kauniisti eteenpäin. Mutta auta armias, jos jokin on suunniteltu huonosti ja kyseinen hetki aina vain takkuaa. Sen kyllä huomaa ja se ärsyttää. Rakennus on yhtä toimiva kuin sen heikoin lenkki.

Rakentaminen on todella kallista ja siinä tulisi toimia vastuullisesti. Hyvä itsetuntemus auttaa sitoutumisessa. Ja sitoutuessaan, asia tuntuu merkityksellisemmältä.