LAATAT VALITTU

Tämä päivä on ollut tehokas; Aamulla kaksi ihanaa opiskelijakollegaa antoivat aikaansa ja arvostelivat uimahallin pohjia. Jotka ovat muuten pääpiirteissään valmiit! Omia suunnitelmiaan katsoo jo niin sokein silmin, että on mahtavaa saada lainaan tuoreita silmiä tarkasteluun. Tuhannet kiitokset kommenteista ja tsemppauksesta!

Seuraavaksi tapasin valaistussuunnittelijan, jonka intohimona on valo&vesi. Täydellinen asiantuntija uimahalliin! Palaverin keskeytti parkkikiekon deadline. Olisin voinut jäädä lopuksi päivää keskustelemaan valaistusasioista. Tästä juttuhetkestä olen myös erittäin kiitollinen.

Kurvasin Pukkila Laattapisteelle Lielahteen. Reilun tunnin ja kahden ammattitaitoisen supernaisen avustuksen jälkeen, olin saanut laatat päätettyä uimahalliin. Laattojen valinnassa tulee huomioida useita eri asioita; kulutuksen kestoa, soveltuvuutta ylipäänsä niinkin kosteaan paikkaan kuin uimahalli, pinnan karheutta, valon heijastusta, tunnelmaa, hintaa, jne. Vaikka opinnäytetyöni onkin kuvitteellinen ja budjetti rajaton, merkonomina haluan suunnitella myös eurot mielessä. Tavoitehan on suunnitella kohde kuitenkin niin, että se olisi toteutettavissa. Mielestäni on turha suunnitella mitään, joka olisi mahdotonta toteuttaa rakenteellisesti tai rahallisesti.

Karsastan itse aikansa nähneitä 15cm x 15cm kiiltävän valkoisia laattoja valmiiksi likaisen näköisin saumoin varustettuna. Monesti harmonisempi kokonaisuus ei maksa enempää. Ainoastaan vaivan suunnitella se. Nämä laatat sopivat ihanasti uimahalliin määrittämääni tunnelmaan. Suunnittelussa lähden epäkronologisessa järjestyksessä määrittämään tulevan tilan halutun fiiliksen. Teen siitä "moodboardin" (sisustusartesaanin aikaista perintöäni) eli ideakuvista koostuvan kollaasin, josta välittyy haluttu tunnelma. Tämän pohjalta lähden tekemään valintoja ja valitsemaan tuotteita, jotka istuvat moodboardin henkeen. Laattapisteen sisustussuunnittelija tokaisi laatat riviin aseteltuani: "nää näyttää ihan sun moodboardeilta." Tämäkin kollegiaalinen kohtaaminen oli oikein mahtava piristys päivääni.

Lattioissa käytetään linjakaivoja. Allashuoneessa linjakaivot toimivat kontrastierolla lattiaan nähden myös näkörajoitteisten tilan-hahmotuksen tukena. On myös esteettömämpää, kun lattian kaadot ovat yhteen suuntaan toisin kuin monen pistekaivon kallistusten vaihdellessa eri suuntiin uimahallissa kuljettaessa. Linjakaivojen kanssa päästään myös suurempii laattakokoihin (60cm x 60cm tai 30cm x 60cm), mikä vähentää saumojen määrää. Tämä tuo vähemmän kustannuksia saumoituksessa, niiden huollossa, sekä siivottavuus paranee. Kyseiset laattakoot ovat myös kustannustehokkaampia materiaalin osalta.

Olen joskus nuoruusvuosina ollut siivoojanpestissä. Niiltä ajoilta olalleni jäi istumaan minikokoinen siivooja-minä, joka jaksaa kuiskuttaa korvaani "mitenkäs tämä siivotaan?" Pidän tätä kokemuksen tuomaa tietotaitoa kuitenkin suurena etuna suunnittelussa, sillä siivouskuluthan ovat koko rakennuksen käyttöajan aikainen juokseva menoerä. Sillä todella on väliä, kestääkö siivoojalla tunnin sijaan puolitoista tuntia saman kohteen siivoamiseen -päivittäin.

Tulen esittelemään uimahallin yhtenä kokonaisuutena, joten vielä ei pohjakuvia julkaista.

PRIORITEETTILISTA

Olen klassinen adhd. Ei käy kieltäminen. Löydän itseni piirrekuvauksen vahvuuksien listalta: Luova ideointikyky, ympäristön tarkka havainnointi, isojen kokonaisuuksien hahmottaminen, ongelman-ratkaisukyky, boxin ulkopuolinen ajattelu ja pyrkimys tehdä asia paremmin kuin koskaan ennen on tehty. Inspiroituminen ja asialle omistautuminen. Mutta huomaan itseni korostetun vahvasti omaavan myös ne negatiiviset ja elämää haittaavat puolet: Ideoita on liikaa, jotta niihin voisi tarttua tai niistä saisi loogista kokonaiskuvaa. Monesti lamaannun sen ideatulvan keskellä. Impulsiivisuuspäissäni harhaudun uuden kiinnostavan idean perään, kykenemättä viedä alkuperäistä tehtävää loppuun. Ja kun innostun, todella innostun. Tai jumitan vatvomaan liiaksi epäoleellisia yksityiskohtia. Yksin toimiessa tämä on haastavaa, sillä porukassa on aina se, joka ihastelee ideamäärääni ja osaakin jalostaa ne sitten rauhallisempana lopputuotteeksi.

Siksi olen päättänyt luoda itselleni prioriteettilistan. Vatvomistilanteissa voin tsekata, mikä listan ominaisuus on toista tärkeämpi ja päätös on helpompi tehdä tavoitellun lopputuloksen varmistamiseksi. Ja tietysti. Suunnittelunaikaisten valintojen tähtäävyys mahdollisimman hyvään ja ennalta määriteltyyn lopputuloksen saavuttamiseen tulisi olla itsestään selvää rakennusalalla.

Ensin on määriteltävä haluttu lopputulos. Uimahalli. Se on paikka, jossa ihmiset liikkuvat, nauttivat, viettävät aikaa. Sinne tullaan yksin, ystävän tai perheen kanssa taikka koko luokan voimin. Käyttäjäryhmät. Se on rakennus, jota siivotaan ja huolletaan. Se on rakennus, jonka hankinnan ja ylläpidon joku maksaa. Ja rahaahan ei ole koskaan liikaa. Näin suuren rakennuksen hankinta vaikuttaa vuosikymmeniksi kaupungin budjettiin juoksevina ylläpitokustannuksina. Ja suunnittelijalla on suorastaan velvollisuus pitää tämä seikka mielessä. Mutta ennen kaikkea se on rakennus, jossa ihmiset viettävät erilaisia hetkiä. 

Tykkään hömpöttää näistä hetkistä. Siitä on tullut itselleni jo tavaramerkki. Mutta näin koen elämän. Hetkien summana. Ja siirtyminä hetkistä toiseen. Intohimoni on, miten arkkitehtuurin keinoin hetkistä saa vielä parempia. Jos rakennus on suunniteltu hyvin, sitä ei edes huomaa. Elämä ja hetket vaan soljuu kauniisti eteenpäin. Mutta auta armias, jos jokin on suunniteltu huonosti ja kyseinen hetki aina vain takkuaa. Sen kyllä huomaa ja se ärsyttää. Rakennus on yhtä toimiva kuin sen heikoin lenkki.

Rakentaminen on todella kallista ja siinä tulisi toimia vastuullisesti. Hyvä itsetuntemus auttaa sitoutumisessa. Ja sitoutuessaan, asia tuntuu merkityksellisemmältä.

ASEMAKAAVA

Opinnäytetyössä käytettävä tontti sijaitsee Sylvään kaupunginosassa, kahdeksannella tontilla. Iisan pellolla sovelletaan vuonna 2.11.2022 voimaan astunutta asemakaavaa. Tonttijako on sitova. Kiinteistö on luokiteltu YU-1 merkinnällä; Urheilutoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Asemakaavassa on merkitty rakennusala, jonka sisäpuolelle rakennus tulee asemoida. Lisäksi kaavassa on määrätty rakennuksen korkeudesta. Tontille tulee sijoittaa 30 pyöräpaikkaa, parkkipaikka tulee jäsentää istutuksin ja/tai reunakivin ja puita saa istuttaa vain asemakaavassa osoitetuille paikoille. YU-1 aluetta rajaa pisterasteroitu (i-4) alue, joka osoittaa istutettavan alueen osaa. Kaavassa on määritetty myös paikoitukselle (p) tila sekä erillinen alue (uk); Ohjeellinen ulkoilua ja urheilua palveleville kentille varattu alueen osa.

Asemakaavakartta, Sastamalan kaupunki

"Rakentamattomille tontin osille ja pysäköintialueen viherkaistoille on perustettava niittyä kotoperäisellä kasvillisuudella, hulepainanteita ym. muita kasvutavaltaan matalia ja monimuotoisuutta lisääviä viheraiheita. Maisematila Vammalantien puoleisella tontin osalla on pidettävä avoimena." - Asemakaavasta

Rakennusala on L-mallinen ja sijoittuu vasten koillis- ja luoteiskulmaa lähivirkistysalueen (VL) suuntaisesti. Tampereentietä lähempi rakennusmassa on toista "sakaraa" suurempi. Itse rakennus saa olla korkeintaan kaksikerroksinen ja rakennusoikeutta on 8000kem². Kaavamuutosalueen alin rakentamiskorkeus on N2000 + 58,70 m. Tampereentien sekä paikoitusalueen puolella seinän ulkopinnan ja vesikaton leikkauskohdan suurin sallittu korko on N2000 + 73,00m, viheralueen puolella N2000 + 71,00m. 

MIKSI UIMAHALLI?

Kannan pölyisen pahvilaatikon varaston viileydestä olohuoneen pöydälle. Nostelen esiin piirustuksia. Osaan on ikuistunut 1-vuotiaan käden liike väriliitu nyrkin sisään puristettuna. Osassa taas on tunnistettavampia asioita. Paljon rakennuksia. Naurahdan nähdessäni leikkauspiirustuksen kerrostalosta, jonka piirustin noin 5-vuotiaana. Sen oli tarkoitus olla minun ja tuolloin jumaloimani Janne Ahosen yhteinen koti tulevaisuudessa. Yhteen arkkiin olen piirtänyt Nokian Edenin allashuoneen pohjapiirustuksen. Sen juuri ja juuri tunnistaa. Äitini hilloamista teoksista muodostuu kokonaiskuva, että rakennuksien suunnittelusta olen ollut kiinnostunut jo hyvin nuorena.

 

Varhaisimmat muistoni ovat Etelä-Ranskasta, jossa asuimme ollessani alle 4-vuotias. Muistan lämpimän tuulen ihollani ja auringonvalon. Välimeren. Naureskelen, etten ole vieläkään tottunut Suomen talviin. Lapsena ja nuorena kylpylässä käynti tarjosi aina pienen teennäisen palan uimarannan lämpöä. Vesi on aina ollut elementtini ja lapsena päätin tomerasti, että suunnittelen joskus vielä kylpylähotellin. Suunnittelin alakouluikäisenä lapsuudenkodin takapihalle uima-altaan. Vanhempani eivät harmikseni vain koskaan toteuttaneet sitä... 

 

Uimahallit ja kylpylät kiehtovat rakennuksina. Uimahalli opparina tuntui luontevalta valinnalta. Ja se päätös syntyikin jo ennen koulupaikan vahvistumista. En vain osannut varautua, että myös kaupunki aloittaisi suunnittelemaan sitä samaan syssyyn aktiivisemmin. Tuntuu tietyllä tavalla hölmöltä kilpajuoksulta vaikka projektini onkin ihan itsenäinen hommansa.

 

Haaveissani oli toteuttaa opinnäytetyöni työelämää simuloivana moniammatillisena yhteistyönä. Mutta en voi sitouttaa eri alojen osallistujia näin laajaan ja aikataulultaan epämääräiseen projektiin. Mielekästä olisi kuitenkin ollut tehdä projekti eri alojen yhteistyönä. Sitähän todellisuuskin on. Lisäksi olen aiemmissa opinnoissa yhden näytön kirjoittanut eri alojen oikea-aikaisesta yhteistyöstä ja aihe on minulle sydämenasia. Se, miten eri alojen ammattilaiset tuovat oman parhaan tietonsa yhteisen projektin eteen saaden kohteesta parhaan mahdollisen, kiehtoo minua ja asian tulisi mielestäni olla rakennusalalla itsestäänselvyys arvovaltakiistelyn ja toimimattoman tiedonjaon sijaan. 

Opparia suunnitellessa, ajatuksena oli tuoda keskiöön käyttäjät ja osallistaa heitä. Olisin mielelläni koonnut kuntalaiset yhteen keskustelemaan aiheesta ja kuulemaan toiveita suoraan teiltä. Tästä ideasta olen päättänyt luopua, sillä kaupungin oma uimahalli etenee rakennusvaiheeseen ja varjosuunnitelmani liiallinen markkinointi saattaisi aiheuttaa vaan sekaannusta. 

Sitä suuremmalla syyllä kuulen mielelläni blogin puolella halukkaiden ideoita. Myös spostia saa laittaa opparinauimahalli@gmail.com

 

AVANTOHUONE

Tässä yhtenä päivänä tuli avantosaunan lauteella idea: uimahalliin avantohuone. Viime vuosina avantosaunoilla on tullut vietettyä enemmän aikaa. Monen harrastukseen hurahtaneen kanssa olen vaihtanut ajatuksia, että kesäaikaan on tukalaa käydä saunomassa. Järvivesi ei ole tarpeeksi viileää ja terveyshyötyjä sisältävästä kylmäaltistuksesta ei pääse nauttimaan. Moni on viritellyt kesällä kylmäaltaita, mutta ilmalle ei silti mahda mitään, kun kylmän pulahduksen jälkeen viileä ilmasto iholla jää kokematta. Avantoharrastajat ovat suhteellisen liikkuvaa porukkaa, kun itsellenikään ei ole 60 km avannolle matka eikä mikään. 

Uimahallin avantohuone taatusti houkuttelisi kauempaakin väkeä käymään. Ja tämähän on tavoitteena käyttökustannuksia ajatellen.  Ja näin oma lehmä ojassa ainakin itse kävisin kesällä viikoittain kylmässä pulahtamassa ja hengittelemässä, jos vain siihen olisi mahdollisuus. Turusta löytyy toistaiseksi Suomen ainut "Pakkasparatiisi". Tosin siellä allas on kovin pieni ja moni varmasti haluaisi muutaman uintivedonkin ottaa. Tämä kortti on katsottava ja pohdittava kuinka suuren lisäkustannuksen ja millaiset käyttökustannukset tällä erikoisuudella olisi.

Tuumasta toimeen, puhelin kouraan ja soittelemaan jäähdystysfirmaan. Apuja luvattiin ilmanvaihtotehon yms. laskemiseen. Sain myös Suomen parhaan kylmäalan diplomi-insinöörin yhteystiedot ja odottelen puhelinhaastattelua tyhmien kysymysten esittämistä varten. 

 

Kävisitkö itse avantohuoneessa?  

LIIKENNE

Marjatta siemaisee viimeisen kulauksen kahvistaan ja vilkaisee kelloa. Hän on sopinut treffit uimahallille Tellervon kanssa aamu-uinnille kahdeksaksi ja autolla matkaan kuluu kymmenisen minuuttia. Marjatta heittää illalla valmiiksi pakkaamansa uintikassin pelkääjän paikalle ja lähtee pihasta. Liikenne muuttuu ruuhkaisemmaksi, mitä lähemmäs keskustaa tullaan. Kaupungintalo jää vasemmalle ja kello lyö kohta kahdeksan. Sylvään risteyksen kohdalla Marjatan sydän pomppaa kurkkuun. Märän asfaltin pimeästä massasta Yariksen eteen ilmestyy mustiin pukeutunut yläkoululainen pyörällään kuin tyhjästä. Nuorukainen pelastuu, mutta uimakassi on lentänyt nopean jarrutuksen voimasta penkin jalkatilaan. Kestää hetki, että syke tasaantuu.

Vammala Sastamalan asukastiheydeltään merkittävimpänä keskittymänä on luonnollinen sijainti koko kaupunkia (ja toivottavasti ulkopaikkakuntalaisiakin) palvelevan uimahallin rakennuspaikaksi. Sastamalaa voisi moni isommassa kaupungissa asunut luonnehtia melkoiseksi periferiaksi, jonka asukkaat ovat vannoutunutta autokansaa. Eihän täällä paikallisliikenne suhaa harvase minuutti. Siksi julkisessa rakentamisessa on tärkeää saavutettavuus omalla kulkuneuvolla ja riittävä paikoitus. Jokainen paikkakuntalainen tietää Sylvään risteyksen ruuhkaisuuden klo 8 ja 14 maissa. Äitinä en toivo lisääntyvää liikennettä yläkoulun välittömään läheisyyteen, vaarallinen se on jo nyt.

Teiden leveyksiä. Sylvää violetti, Iisa punainen. Nuolilla merkattu saapuva liikenne.

Rannassa luikerteleva Rautavedenkatu luo vaikutelman rauhaisesta rantabulevardista. Liikennettä on selkeästi koitettu minimoida sikaanien avulla, mikä on ymmärrettävää, sillä ranta on suosittu kävelyreitti ja kirkkoa lähestyttäessä kadunvarsipaikoitusta löytyy kadun kummaltakin puolelta. Lisäksi ovathan autottomat kävelykadut nouseva suuntaus yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta. Sylvään rannassa tontille johtava Kilpinokankatu on leveydeltään vain 4m, mikä luo vaikutelman sivukadusta. Kulku tontille on ahdas ja kaupunkikuvallisesti ei kovin keskeinen.

Liikenteellisiin syihin perustuen opparini uimahallin tontiksi valikoituu Iisan pelto. Tontti sijaitsee sopivasti kolmen suunnan solmukohdassa; Tampereentien, keskustan ja Prismalta tulevan liikenteen. Alueen katuverkolla on hyvä välityskyky. Tampereentie on leveydeltään 6,5m, Vammalantie Prisman suunnasta 5m.  Iisan pellon asemakaava-muutoksessa risteykseen on suunniteltu kiertoliittymä, mikä lisäisi entisestään liikenteen sujuvuutta. Ruuhka-aikana Prisman suunnasta on hankalaa kääntyä keskustaan päin ja rahoitusta kiertoliittymän toteutukseen voisi olla mahdollista saada väylävirastolta.

Havainnekuva uimahallista Iisan pellolla. Kuva: Sastamalan kaupungin päätöksentekoaineisto.

Uimahallin tulee myös olla helposti saavutettava kävellen ja pyörällä kuljettaessa. Iisan pellolle on mahdollista toteuttaa reilun levyinen kevyenliikenteenväylä useammasta suunnasta. Välitön läheisyys vanhusten asumisyksiköiden kanssa luo toivottua hyvinvointisynergiaa. Vesiliikunta saattaa olla monelle ikääntyneelle (ja usein myös ajokortittomalle) ainoa liikkumismuoto. Lisäksi Varilan alueen uudella kaavoituksella lapsiperheiden määrä on lisääntynyt ja lapsiperheet muodostavat merkittävän käyttäjäryhmän uimahallille.

Koululaiset käyttävät uimahallia opetussuunnitelmansa puitteissa joka tapauksessa sijainnista riippumatta. Sylvään koulun oppilaille Iisan pelto on jopa lähempänä Hopun urheilupuistoa, jossa liikuntatunteja osaksi järjestetään. Vareliuksen koulun suunnasta Iisan pelto on kävellen pienempien lasten saavutettavissa. Suuri osa koululaisista kuitenkin kuljetetaan uimaan bussilla, joten saattoliikenteen on oltava toimivaa.

Palaamme siis taas autoliikenteeseen, jonka suunnittelussa tilantarve on kevyempää liikennettä suurempaa. Tämä onkin juuri opparini kannalta huomionarvoinen asia, sillä toimiva liikenne on yksi suunnittelun lähtökohdista. Tiedän ihmisiä, jotka jättävät menemättä tiettyihin paikkoihin, jos kokevat arkoina autoilijoina liikenteen liian haastavana. Myös lähempänä asuvat valitsevat helposti varsinkin talviaikaan oman auton ja paikoituksen viemään tilaan on varauduttava. Liikenteen tulee olla toimivaa ja turvallista, jotta se omalta osaltaan houkuttelee mahdollisimman paljon eri käyttäjäryhmien edustajia käyttämään kallista investointia.

TULVA

Ylen uutisointia 26.11.2024

 

Säätiedotusta vilkaistessa, mieleeni muistuu kuukauden takainen tulviva Vammala. Lähiaikoina yhteiskunta on saanut todistaa ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomia ikäviä luonnonilmiöitä. Tulvat ovat yksi niistä. Sahaava nollakeli Etelä-Suomessa talviaikaan. Maaperä on veden kyllästämä, ellei jäätynyt ja hulevesiverkosto alimitoitettu. Lunta sataa taivaalta, mutta se pyrkii nestemäiseen olomuotoonsa pakkasen puuttuessa. Vesi on siellä, missä sen ei toivoisi olevan.

 

Sastamala kuuluu Kokemäenjoen tulvariskialueeseen. Ei toki niin hälyttävään verrattuna Poriin tai Huittisiin, jotka ovat luokitukseltaan merkittäviä. "Kun tulvat otetaan rakentamisessa ja kaavoituksessa huomioon, voidaan ehkäistä ennalta uusien tulvariskikohteiden muodostumista."- Kokemäen vesistöalueen tulvariskien hallinta-suunnitelma, 2022-2027. 

Tulva-aluekartta, vesitulva 1/100 v. Oranssilla Sylvää, punaisella Iisa. 

 

"Suunnittelualue ei sijoitu tulvariskialueelle ja sen maanpinnan korkeus on yli N2000 +60.00 m. Uimahallin tontti sijoittuu alimmillaankin n. + 61,00 m korkeudelle. Rautavedellä alin rakentamiskorkeus ELY-keskuksen mukaan (2022) olisi N2000 +58,70 m + mahdollinen aaltoilusta johtuva lisäkorkeus. Aaltoiluvaraa ei ole tarvetta määritellä kaavamuutosalueelle, sillä se sijoittuu kauas rannasta. " - Iisan pellon asemakaavamuutos selostus, 2022

Haluan ottaa suunnittelussa huomioon pitkän käyttöiän. Tulviminen on huomioitava varsinkin vesistöjen tuntumassa. Tämän vuoden puupalkinnon voittaneessa Katajanokan Laiturissa on otettu ilmaston lämpenemisen seuraukset ja veden pinnan kohoaminen tulevaisuudessa huomioon. Muistan vuoden takaisesta Stora Enson kehityspäällikön puheenvuorosta maininnan lattiapinnan korosta, joka oli tulevaisuuden merenpinnan korkoa silmällä pitäen suunniteltu metriä korkeammaksi, kuin tämän hetken valossa olisi tarpeellista. Mielestäni Katajanokan Laituri on esimerkillinen rakennuskohde, jossa rakennus on ajateltu pitkälle tulevaisuuteen käyttöikänsä mukaisesti ja piirretty sen pohjalta.