ESTEETTÖMYYS

Kävin vapaavalintaisen TAMK:n valtakunnanlaajuisestikin suositun esteettömyyskurssin keväällä 2023. Elämäni meni "pilalle". Silmät avautuivat ihan uudelle maailmalle. Toki lastenvaunujen kanssa kulkeneena olin jo tottunut silmämääräisesti hakeutumaan luiskia sisältäville reiteille. Kurssin alettua saatoin mielenkiinnosta pysähtyä liikehuoneiston oven edustalle mittaamaan kännykän vatupassilla, onko luiska määräysten mukainen vai liian jyrkkä. Kurssin tärkein oppi oli kuitenkin erään kokemusasiantuntijan luennon sisältö: "halutaanko minua rakennukseen"?

 

Esteettömyys on yhdenvertaisuutta. Se luo kaikille yhtäläisen mahdollisuuden päästä samojen asioiden äärelle. Jakamaan hetkiä yhdessä. Siksi sitä ei pidä suunnittelussa laiminlyödä. Esteettömyys on helpoin toteuttaa suunnittelupöydällä. Jälkikäteen asennettuna tulos on aina silmiinpistävä ja ei juurikaan esteettisesti kehuttava.

 

Itse tonttivalinta esteettömyyden kannalta on yksinkertainen; Iisan pelto. Rakennuksen aula, pukeutumistilat ja allashuone on mahdollista rakentaa yhteen tasoon - maantasoon. Sylvään tontilla ongelmaksi nousee se, että Ely-keskuksen mukaan alin perustamissyvyys Rautaveden rannassa on +58,70 (N2000). Maanpinta rakennuspaikalla on kutakuinkin samassa tasossa. Uimahallin allashuone tarvitsee alleen melkoiset tilat tasausaltaineen ja tekniikoineen. Tästä syystä allashuoneen lattiapinta on noin neljän metrin korkeudella maanpinnasta. Lasten kanssa uimahallissa käyneenä tiedän, että portaat ovat aina innoissaan tohkottaville lapsille vaaranpaikka. Esteettömästi tarvitsee turvautua hissiin. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että palotilanteessa pyörätuolia käyttävä henkilö ei voi pelastautua (hissiä ei tule käyttää palotilanteessa) itsenäisesti. Määräykset täyttävän luiskan pituudeksi tulisi 94metriä, joten en aio edes harkita Sylvään tonttia tästä syystä opparini tontiksi.

 

Esteettömyys ei tarkoita ainoastaan oikein mitoitettua lepotasannetta tietyssä kohtaa luiskaa, taktiililaattoja portaiden yläpäässä tai kontrastiteippauksia lasissa. Esteettömyys on myös henkistä hyväksyntää. Siitä hyötyvät muutkin kuin pyörätuolinkäyttäjät tai valkean kepin kanssa kulkijat. Myös esim. ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien on voitava käyttää julkisia rakennuksia. Kurssilla opin, että jos esteettömyys katkeaa jossain kohdassa, rakennus ei ole esteetön. Henkisellä tasolla esteettömyyteen voidaan vaikuttaa esim. neutraalilla ympäristöllä ja värivalinnoilla. Sylvään tontti assosioituu murrosikäisiin nuoriin. Sanotaanko, että ei kaikille se henkisesti esteettömin ympäristö. Iisan pelto on hyvin neutraali maaperä, kun tontilla ei ole muuta olemassa olevaa toimintaa, jonka kanssa uimahalli tarvitsisi sovittaa. 

 

Kuulen varsinaisen suunnittelun alkaessa mielelläni kokemusasiantuntijoita aiheen tiimoilta. Ennakkoon voi ilmoittautua sähköpostiin opparinauimahalli@gmail.com 

IDEOLOGIAA

Ajattelen, että elämä koostuu hetkistä. Aamu-kahvista, pyykinpesusta, illanvietosta ystävien kanssa. Hetkiä on kaikkialla ja koko ajan. Inspiroidun siitä, miten hyvällä suunnittelulla luodaan toimivat raamit ja kuinka onnistunut arkkitehtuuri kohoaa hetkien ympärille, tehden niistä hieman parempia.

 

Olen aiemmalta koulutukseltani sisustusartesaani. Haluan ajatella rakennukset epäkronologisessa järjestyksessä toimivasta arjesta terveiden rakenteiden kautta suunnittelupöydälle. Olen kiinnostunut asumisen psykologiasta ja sisustuksen merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. On palkitsevaa saada ihminen tutkimaan itseään ja hoksaamaan mistä itse pitää ja mitä arvostaa. Itsetuntemuksen kautta syntyy sitoutumista ja siitä onnea. 

 

Myös merkonomin paperit löytyvät entuudestaan. Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut kirjanpidosta ja taloudesta. Tykkään siitä, että asiat ovat järjestyksessä ja aikataulut selvillä. Lähes aina rakennushankkeita sanelee budjetti ja otankin sen positiivisena haasteena. Kaunis ja toimiva ei tarkoita aina kallista. Usein toimivampi ratkaisu vaatii vain vaivan suunnitella se.

 

Kolmas vuosi rakennusarkkitehtiopiskelijana on käynnissä ja koen olevani omalla alalla, sillä jaksan innostua kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Tavoitteena on päästä luomaan terveitä ja kestäviä rakennuksia, jotka palvelevat käyttäjiensä hetkiä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen sitä mieltä, että jos ei rakenneta hyvää, on turha rakentaa ollenkaan. 

 

Haluan pohjata oman rakennussuunnitteluni sille, että rakennukselle tehdään kuvitteellisia "hetkitestejä" (vert. autojen törmäystestit) - kuinka toimivaa niissä mikäkin hetki tulee olemaan.  Rakennus on aina yhtä kestävä kuin sen heikoin lenkki. Oli kyseessä sitten rakenteellinen ratkaisu tai toiminnallinen puoli. Julkiset rakennukset tulisi mitoittaa käyttäjien mukaan, joiden tarpeissa on eniten huomioitavaa.  

SIJAINTI

Jokainen on varmasti kuullut kiinteistövälittäjien suosiman sanonnan; sijainti, sijainti, sijainti.

 

Monessa puhki kuluneessa fraasissa piilee viisaus. Sijaintia on mahdotonta muuttaa jälkikäteen ihan pienimpiä ja siihen tarkoitukseen suunniteltuja kohteita lukuun ottamatta.

Oranssilla Sylvään ranta. Punaisella Iisan pelto.

 

Opparissani uimahalli tulee Iisan pellolle.

 

Ai miksi? Monestakin syystä. En ole koskaan uskonut siihen, että jotain tehdään vain, koska joku sanoo niin. Asiat on pystyttävä perustelemaan. Toki mielipiteitä on monia ja kaikkia ei ole mahdollista miellyttää samaan aikaan. Julkisessa rakentamisessa pääpaino onkin selvittää suurimman osan mieltymykset ja tarpeet ja vastattava niihin. Tähän tehtävään tarvitsenkin myöhemmin juuri sinua itse rakennuksen suunnittelussa. 

 

Tontin valintaan on vaikuttanut moni asia. Jotta yhdestä postauksesta ei tulisi kilometrin pituinen, käsittelen asiaa blogissani aihealueittain tämän syksyn aikana. Jatkossa perusteluja tonttivalinnalle näistä näkökulmista:

 

Liikenne

Esteettömyys

Kaavoitus

Kaupunkikuvallisuus

Ympäristö

TERVETULOA

Olen Essi Lehtinen. 33-vuotias paluumuuttaja Sastamalan Vammalasta. Opiskelen kolmatta vuotta Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennusarkkitehdiksi. Ennen kouluun pääsyä päätin, että Vammalasta on puuttunut uimahalli jo riittävän kauan ja että jos valinta koulunpenkille osuu minuun, suunnittelen opinnäytetyönä uimahallin. Suunnitelmat lahjoitan sitten kaupungille.

 

Samana syksynä, kun koulutaival alkoi, valtuusto teki myöntävän päätöksen uimahallista. Minulle tuli hieman kiire. Olen tehnyt varjoprojektina omaa suunnitelmaani kaiken aikaa, vaikka virallisesti opinnäytetyön teko käynnistyy vasta vajaan vuoden päästä. Minun oma suunnitelmani ei tule Sylvään rantaan, vaan Iisan pellolle ja on oma itsenäinen projektinsa. Tämän syksyn aikana perustelen tonttivalintaani ja valotan suunnitteluni ideologiaa. Toiveenani on tehdä uimahalli kuntalaisia osallistaen, heidän tarpeitaan ja toiveitaan kuunnellen juuri heille.

TAUSTAANI

5-luokalla päätin, että minusta tulee isona arkkitehti. Menin lukioonkin se ajatus takaraivossa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että ehkei alakouluikäisen mielikuva arkkitehdin työstä kohdannutkaan todellisuuden kanssa. Se haave jäi. Lukion jälkeen olen opiskellut merkonomiksi ja sisustusartesaaniksi. Kolmen pojan kotiäitiyttä pidän silti päätutkintonani. Se on opettanut eniten.

Äitiysloman aikana idea arkkitehdin ammatista alkoi taas kyteä.  Hain yliopistoon kerran, mutta valintakokeisiin ei tullut kutsua. Johtuisikohan piirustustaidottomuudestani… Pääsin TAMK:n opiskelemaan rakennusarkkitehdiksi. Ja se oli myöhemmin ajateltuna lottovoitto! Pidän matikasta ja fysiikasta ja rakenteiden toiminta kiinnostaa enemmän kuin huikeiden luomusten piirtely ja taiteilu. Tärkeäksi on noussut se, että rakennukset toimivat vielä pitkän ajan jälkeenkin. Niin rakenteellisesti kuin pohjaratkaisuiltaan. Suunnitteluvaiheessa niihin voikin juuri eniten vaikuttaa.

Tämä on blogi opinnäytetyöstäni. Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

Essi Lehtinen 

opparinauimahalli@gmail.com