AVANTOHUONE

Tässä yhtenä päivänä tuli avantosaunan lauteella idea: uimahalliin avantohuone. Viime vuosina avantosaunoilla on tullut vietettyä enemmän aikaa. Monen harrastukseen hurahtaneen kanssa olen vaihtanut ajatuksia, että kesäaikaan on tukalaa käydä saunomassa. Järvivesi ei ole tarpeeksi viileää ja terveyshyötyjä sisältävästä kylmäaltistuksesta ei pääse nauttimaan. Moni on viritellyt kesällä kylmäaltaita, mutta ilmalle ei silti mahda mitään, kun kylmän pulahduksen jälkeen viileä ilmasto iholla jää kokematta. Avantoharrastajat ovat suhteellisen liikkuvaa porukkaa, kun itsellenikään ei ole 60 km avannolle matka eikä mikään. 

Uimahallin avantohuone taatusti houkuttelisi kauempaakin väkeä käymään. Ja tämähän on tavoitteena käyttökustannuksia ajatellen.  Ja näin oma lehmä ojassa ainakin itse kävisin kesällä viikoittain kylmässä pulahtamassa ja hengittelemässä, jos vain siihen olisi mahdollisuus. Turusta löytyy toistaiseksi Suomen ainut "Pakkasparatiisi". Tosin siellä allas on kovin pieni ja moni varmasti haluaisi muutaman uintivedonkin ottaa. Tämä kortti on katsottava ja pohdittava kuinka suuren lisäkustannuksen ja millaiset käyttökustannukset tällä erikoisuudella olisi.

Tuumasta toimeen, puhelin kouraan ja soittelemaan jäähdystysfirmaan. Apuja luvattiin ilmanvaihtotehon yms. laskemiseen. Sain myös Suomen parhaan kylmäalan diplomi-insinöörin yhteystiedot ja odottelen puhelinhaastattelua tyhmien kysymysten esittämistä varten. 

 

Kävisitkö itse avantohuoneessa?  

LIIKENNE

Marjatta siemaisee viimeisen kulauksen kahvistaan ja vilkaisee kelloa. Hän on sopinut treffit uimahallille Tellervon kanssa aamu-uinnille kahdeksaksi ja autolla matkaan kuluu kymmenisen minuuttia. Marjatta heittää illalla valmiiksi pakkaamansa uintikassin pelkääjän paikalle ja lähtee pihasta. Liikenne muuttuu ruuhkaisemmaksi, mitä lähemmäs keskustaa tullaan. Kaupungintalo jää vasemmalle ja kello lyö kohta kahdeksan. Sylvään risteyksen kohdalla Marjatan sydän pomppaa kurkkuun. Märän asfaltin pimeästä massasta Yariksen eteen ilmestyy mustiin pukeutunut yläkoululainen pyörällään kuin tyhjästä. Nuorukainen pelastuu, mutta uimakassi on lentänyt nopean jarrutuksen voimasta penkin jalkatilaan. Kestää hetki, että syke tasaantuu.

Vammala Sastamalan asukastiheydeltään merkittävimpänä keskittymänä on luonnollinen sijainti koko kaupunkia (ja toivottavasti ulkopaikkakuntalaisiakin) palvelevan uimahallin rakennuspaikaksi. Sastamalaa voisi moni isommassa kaupungissa asunut luonnehtia melkoiseksi periferiaksi, jonka asukkaat ovat vannoutunutta autokansaa. Eihän täällä paikallisliikenne suhaa harvase minuutti. Siksi julkisessa rakentamisessa on tärkeää saavutettavuus omalla kulkuneuvolla ja riittävä paikoitus. Jokainen paikkakuntalainen tietää Sylvään risteyksen ruuhkaisuuden klo 8 ja 14 maissa. Äitinä en toivo lisääntyvää liikennettä yläkoulun välittömään läheisyyteen, vaarallinen se on jo nyt.

Teiden leveyksiä. Sylvää violetti, Iisa punainen. Nuolilla merkattu saapuva liikenne.

Rannassa luikerteleva Rautavedenkatu luo vaikutelman rauhaisesta rantabulevardista. Liikennettä on selkeästi koitettu minimoida sikaanien avulla, mikä on ymmärrettävää, sillä ranta on suosittu kävelyreitti ja kirkkoa lähestyttäessä kadunvarsipaikoitusta löytyy kadun kummaltakin puolelta. Lisäksi ovathan autottomat kävelykadut nouseva suuntaus yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta. Sylvään rannassa tontille johtava Kilpinokankatu on leveydeltään vain 4m, mikä luo vaikutelman sivukadusta. Kulku tontille on ahdas ja kaupunkikuvallisesti ei kovin keskeinen.

Liikenteellisiin syihin perustuen opparini uimahallin tontiksi valikoituu Iisan pelto. Tontti sijaitsee sopivasti kolmen suunnan solmukohdassa; Tampereentien, keskustan ja Prismalta tulevan liikenteen. Alueen katuverkolla on hyvä välityskyky. Tampereentie on leveydeltään 6,5m, Vammalantie Prisman suunnasta 5m.  Iisan pellon asemakaava-muutoksessa risteykseen on suunniteltu kiertoliittymä, mikä lisäisi entisestään liikenteen sujuvuutta. Ruuhka-aikana Prisman suunnasta on hankalaa kääntyä keskustaan päin ja rahoitusta kiertoliittymän toteutukseen voisi olla mahdollista saada väylävirastolta.

Havainnekuva uimahallista Iisan pellolla. Kuva: Sastamalan kaupungin päätöksentekoaineisto.

Uimahallin tulee myös olla helposti saavutettava kävellen ja pyörällä kuljettaessa. Iisan pellolle on mahdollista toteuttaa reilun levyinen kevyenliikenteenväylä useammasta suunnasta. Välitön läheisyys vanhusten asumisyksiköiden kanssa luo toivottua hyvinvointisynergiaa. Vesiliikunta saattaa olla monelle ikääntyneelle (ja usein myös ajokortittomalle) ainoa liikkumismuoto. Lisäksi Varilan alueen uudella kaavoituksella lapsiperheiden määrä on lisääntynyt ja lapsiperheet muodostavat merkittävän käyttäjäryhmän uimahallille.

Koululaiset käyttävät uimahallia opetussuunnitelmansa puitteissa joka tapauksessa sijainnista riippumatta. Sylvään koulun oppilaille Iisan pelto on jopa lähempänä Hopun urheilupuistoa, jossa liikuntatunteja osaksi järjestetään. Vareliuksen koulun suunnasta Iisan pelto on kävellen pienempien lasten saavutettavissa. Suuri osa koululaisista kuitenkin kuljetetaan uimaan bussilla, joten saattoliikenteen on oltava toimivaa.

Palaamme siis taas autoliikenteeseen, jonka suunnittelussa tilantarve on kevyempää liikennettä suurempaa. Tämä onkin juuri opparini kannalta huomionarvoinen asia, sillä toimiva liikenne on yksi suunnittelun lähtökohdista. Tiedän ihmisiä, jotka jättävät menemättä tiettyihin paikkoihin, jos kokevat arkoina autoilijoina liikenteen liian haastavana. Myös lähempänä asuvat valitsevat helposti varsinkin talviaikaan oman auton ja paikoituksen viemään tilaan on varauduttava. Liikenteen tulee olla toimivaa ja turvallista, jotta se omalta osaltaan houkuttelee mahdollisimman paljon eri käyttäjäryhmien edustajia käyttämään kallista investointia.

TULVA

Ylen uutisointia 26.11.2024

 

Säätiedotusta vilkaistessa, mieleeni muistuu kuukauden takainen tulviva Vammala. Lähiaikoina yhteiskunta on saanut todistaa ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomia ikäviä luonnonilmiöitä. Tulvat ovat yksi niistä. Sahaava nollakeli Etelä-Suomessa talviaikaan. Maaperä on veden kyllästämä, ellei jäätynyt ja hulevesiverkosto alimitoitettu. Lunta sataa taivaalta, mutta se pyrkii nestemäiseen olomuotoonsa pakkasen puuttuessa. Vesi on siellä, missä sen ei toivoisi olevan.

 

Sastamala kuuluu Kokemäenjoen tulvariskialueeseen. Ei toki niin hälyttävään verrattuna Poriin tai Huittisiin, jotka ovat luokitukseltaan merkittäviä. "Kun tulvat otetaan rakentamisessa ja kaavoituksessa huomioon, voidaan ehkäistä ennalta uusien tulvariskikohteiden muodostumista."- Kokemäen vesistöalueen tulvariskien hallinta-suunnitelma, 2022-2027. 

Tulva-aluekartta, vesitulva 1/100 v. Oranssilla Sylvää, punaisella Iisa. 

 

"Suunnittelualue ei sijoitu tulvariskialueelle ja sen maanpinnan korkeus on yli N2000 +60.00 m. Uimahallin tontti sijoittuu alimmillaankin n. + 61,00 m korkeudelle. Rautavedellä alin rakentamiskorkeus ELY-keskuksen mukaan (2022) olisi N2000 +58,70 m + mahdollinen aaltoilusta johtuva lisäkorkeus. Aaltoiluvaraa ei ole tarvetta määritellä kaavamuutosalueelle, sillä se sijoittuu kauas rannasta. " - Iisan pellon asemakaavamuutos selostus, 2022

Haluan ottaa suunnittelussa huomioon pitkän käyttöiän. Tulviminen on huomioitava varsinkin vesistöjen tuntumassa. Tämän vuoden puupalkinnon voittaneessa Katajanokan Laiturissa on otettu ilmaston lämpenemisen seuraukset ja veden pinnan kohoaminen tulevaisuudessa huomioon. Muistan vuoden takaisesta Stora Enson kehityspäällikön puheenvuorosta maininnan lattiapinnan korosta, joka oli tulevaisuuden merenpinnan korkoa silmällä pitäen suunniteltu metriä korkeammaksi, kuin tämän hetken valossa olisi tarpeellista. Mielestäni Katajanokan Laituri on esimerkillinen rakennuskohde, jossa rakennus on ajateltu pitkälle tulevaisuuteen käyttöikänsä mukaisesti ja piirretty sen pohjalta.

ESTEETTÖMYYS

Kävin vapaavalintaisen TAMK:n valtakunnanlaajuisestikin suositun esteettömyyskurssin keväällä 2023. Elämäni meni "pilalle". Silmät avautuivat ihan uudelle maailmalle. Toki lastenvaunujen kanssa kulkeneena olin jo tottunut silmämääräisesti hakeutumaan luiskia sisältäville reiteille. Kurssin alettua saatoin mielenkiinnosta pysähtyä liikehuoneiston oven edustalle mittaamaan kännykän vatupassilla, onko luiska määräysten mukainen vai liian jyrkkä. Kurssin tärkein oppi oli kuitenkin erään kokemusasiantuntijan luennon sisältö: "halutaanko minua rakennukseen"?

 

Esteettömyys on yhdenvertaisuutta. Se luo kaikille yhtäläisen mahdollisuuden päästä samojen asioiden äärelle. Jakamaan hetkiä yhdessä. Siksi sitä ei pidä suunnittelussa laiminlyödä. Esteettömyys on helpoin toteuttaa suunnittelupöydällä. Jälkikäteen asennettuna tulos on aina silmiinpistävä ja ei juurikaan esteettisesti kehuttava.

 

Itse tonttivalinta esteettömyyden kannalta on yksinkertainen; Iisan pelto. Rakennuksen aula, pukeutumistilat ja allashuone on mahdollista rakentaa yhteen tasoon - maantasoon. Sylvään tontilla ongelmaksi nousee se, että Ely-keskuksen mukaan alin perustamissyvyys Rautaveden rannassa on +58,70 (N2000). Maanpinta rakennuspaikalla on kutakuinkin samassa tasossa. Uimahallin allashuone tarvitsee alleen melkoiset tilat tasausaltaineen ja tekniikoineen. Tästä syystä allashuoneen lattiapinta on noin neljän metrin korkeudella maanpinnasta. Lasten kanssa uimahallissa käyneenä tiedän, että portaat ovat aina innoissaan tohkottaville lapsille vaaranpaikka. Esteettömästi tarvitsee turvautua hissiin. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että palotilanteessa pyörätuolia käyttävä henkilö ei voi pelastautua (hissiä ei tule käyttää palotilanteessa) itsenäisesti. Määräykset täyttävän luiskan pituudeksi tulisi 94metriä, joten en aio edes harkita Sylvään tonttia tästä syystä opparini tontiksi.

 

Esteettömyys ei tarkoita ainoastaan oikein mitoitettua lepotasannetta tietyssä kohtaa luiskaa, taktiililaattoja portaiden yläpäässä tai kontrastiteippauksia lasissa. Esteettömyys on myös henkistä hyväksyntää. Siitä hyötyvät muutkin kuin pyörätuolinkäyttäjät tai valkean kepin kanssa kulkijat. Myös esim. ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien on voitava käyttää julkisia rakennuksia. Kurssilla opin, että jos esteettömyys katkeaa jossain kohdassa, rakennus ei ole esteetön. Henkisellä tasolla esteettömyyteen voidaan vaikuttaa esim. neutraalilla ympäristöllä ja värivalinnoilla. Sylvään tontti assosioituu murrosikäisiin nuoriin. Sanotaanko, että ei kaikille se henkisesti esteettömin ympäristö. Iisan pelto on hyvin neutraali maaperä, kun tontilla ei ole muuta olemassa olevaa toimintaa, jonka kanssa uimahalli tarvitsisi sovittaa. 

 

Kuulen varsinaisen suunnittelun alkaessa mielelläni kokemusasiantuntijoita aiheen tiimoilta. Ennakkoon voi ilmoittautua sähköpostiin opparinauimahalli@gmail.com 

IDEOLOGIAA

Ajattelen, että elämä koostuu hetkistä. Aamu-kahvista, pyykinpesusta, illanvietosta ystävien kanssa. Hetkiä on kaikkialla ja koko ajan. Inspiroidun siitä, miten hyvällä suunnittelulla luodaan toimivat raamit ja kuinka onnistunut arkkitehtuuri kohoaa hetkien ympärille, tehden niistä hieman parempia.

 

Olen aiemmalta koulutukseltani sisustusartesaani. Haluan ajatella rakennukset epäkronologisessa järjestyksessä toimivasta arjesta terveiden rakenteiden kautta suunnittelupöydälle. Olen kiinnostunut asumisen psykologiasta ja sisustuksen merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. On palkitsevaa saada ihminen tutkimaan itseään ja hoksaamaan mistä itse pitää ja mitä arvostaa. Itsetuntemuksen kautta syntyy sitoutumista ja siitä onnea. 

 

Myös merkonomin paperit löytyvät entuudestaan. Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut kirjanpidosta ja taloudesta. Tykkään siitä, että asiat ovat järjestyksessä ja aikataulut selvillä. Lähes aina rakennushankkeita sanelee budjetti ja otankin sen positiivisena haasteena. Kaunis ja toimiva ei tarkoita aina kallista. Usein toimivampi ratkaisu vaatii vain vaivan suunnitella se.

 

Kolmas vuosi rakennusarkkitehtiopiskelijana on käynnissä ja koen olevani omalla alalla, sillä jaksan innostua kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Tavoitteena on päästä luomaan terveitä ja kestäviä rakennuksia, jotka palvelevat käyttäjiensä hetkiä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen sitä mieltä, että jos ei rakenneta hyvää, on turha rakentaa ollenkaan. 

 

Haluan pohjata oman rakennussuunnitteluni sille, että rakennukselle tehdään kuvitteellisia "hetkitestejä" (vert. autojen törmäystestit) - kuinka toimivaa niissä mikäkin hetki tulee olemaan.  Rakennus on aina yhtä kestävä kuin sen heikoin lenkki. Oli kyseessä sitten rakenteellinen ratkaisu tai toiminnallinen puoli. Julkiset rakennukset tulisi mitoittaa käyttäjien mukaan, joiden tarpeissa on eniten huomioitavaa.  

SIJAINTI

Jokainen on varmasti kuullut kiinteistövälittäjien suosiman sanonnan; sijainti, sijainti, sijainti.

 

Monessa puhki kuluneessa fraasissa piilee viisaus. Sijaintia on mahdotonta muuttaa jälkikäteen ihan pienimpiä ja siihen tarkoitukseen suunniteltuja kohteita lukuun ottamatta.

Oranssilla Sylvään ranta. Punaisella Iisan pelto.

 

Opparissani uimahalli tulee Iisan pellolle.

 

Ai miksi? Monestakin syystä. En ole koskaan uskonut siihen, että jotain tehdään vain, koska joku sanoo niin. Asiat on pystyttävä perustelemaan. Toki mielipiteitä on monia ja kaikkia ei ole mahdollista miellyttää samaan aikaan. Julkisessa rakentamisessa pääpaino onkin selvittää suurimman osan mieltymykset ja tarpeet ja vastattava niihin. Tähän tehtävään tarvitsenkin myöhemmin juuri sinua itse rakennuksen suunnittelussa. 

 

Tontin valintaan on vaikuttanut moni asia. Jotta yhdestä postauksesta ei tulisi kilometrin pituinen, käsittelen asiaa blogissani aihealueittain tämän syksyn aikana. Jatkossa perusteluja tonttivalinnalle näistä näkökulmista:

 

Liikenne

Esteettömyys

Kaavoitus

Kaupunkikuvallisuus

Ympäristö

TERVETULOA

Olen Essi Lehtinen. 33-vuotias paluumuuttaja Sastamalan Vammalasta. Opiskelen kolmatta vuotta Tampereen ammattikorkeakoulussa rakennusarkkitehdiksi. Ennen kouluun pääsyä päätin, että Vammalasta on puuttunut uimahalli jo riittävän kauan ja että jos valinta koulunpenkille osuu minuun, suunnittelen opinnäytetyönä uimahallin. Suunnitelmat lahjoitan sitten kaupungille.

 

Samana syksynä, kun koulutaival alkoi, valtuusto teki myöntävän päätöksen uimahallista. Minulle tuli hieman kiire. Olen tehnyt varjoprojektina omaa suunnitelmaani kaiken aikaa, vaikka virallisesti opinnäytetyön teko käynnistyy vasta vajaan vuoden päästä. Minun oma suunnitelmani ei tule Sylvään rantaan, vaan Iisan pellolle ja on oma itsenäinen projektinsa. Tämän syksyn aikana perustelen tonttivalintaani ja valotan suunnitteluni ideologiaa. Toiveenani on tehdä uimahalli kuntalaisia osallistaen, heidän tarpeitaan ja toiveitaan kuunnellen juuri heille.

TAUSTAANI

5-luokalla päätin, että minusta tulee isona arkkitehti. Menin lukioonkin se ajatus takaraivossa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että ehkei alakouluikäisen mielikuva arkkitehdin työstä kohdannutkaan todellisuuden kanssa. Se haave jäi. Lukion jälkeen olen opiskellut merkonomiksi ja sisustusartesaaniksi. Kolmen pojan kotiäitiyttä pidän silti päätutkintonani. Se on opettanut eniten.

Äitiysloman aikana idea arkkitehdin ammatista alkoi taas kyteä.  Hain yliopistoon kerran, mutta valintakokeisiin ei tullut kutsua. Johtuisikohan piirustustaidottomuudestani… Pääsin TAMK:n opiskelemaan rakennusarkkitehdiksi. Ja se oli myöhemmin ajateltuna lottovoitto! Pidän matikasta ja fysiikasta ja rakenteiden toiminta kiinnostaa enemmän kuin huikeiden luomusten piirtely ja taiteilu. Tärkeäksi on noussut se, että rakennukset toimivat vielä pitkän ajan jälkeenkin. Niin rakenteellisesti kuin pohjaratkaisuiltaan. Suunnitteluvaiheessa niihin voikin juuri eniten vaikuttaa.

Tämä on blogi opinnäytetyöstäni. Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

Essi Lehtinen 

opparinauimahalli@gmail.com